* * * * *
Postimiehet olivat lähteneet.
Lasse makasi vielä, nauttien olostaan. Tämähän oli hänen ensi päivänsä. Hän otti esiin rukouskirjan, jonka oli tuonut "seminaarista" ja alkoi lukea.
— Sanotaanko hartauskirjassa jotakin lupausten ja sopimusten rikkomisesta? kysyi muori Biettar.
Lasse katsoi kauhistuen häntä ja hänen katsantonsa oli säälittävän tuhma.
— Niin, ällistele tarpeeksesi, senkin pöllö! sähisi muori Biettar, heittäen kahvimyllyn takkaan, niin että säkenet suitsusivat savuaukosta. "Ei — jumaliste, vaikka olisit saada kolme sopulia kolmen vaatimen asemesta!" — Hän puhui koetteeksi vain kolmesta.
Aslak voi tuskin pidättää nauruaan. Hän oli ensin ajatellut, että muori Biettar tahtoi ottaa härkää kiinni sarvista; mutta Lasse siinä yhteydessä — "ottaa härkää kiinni sarvista" — näytti hänestä kovin hassunkuriselta.
— Minun pitää saada se, mikä minulle on luvattu, ynisi Lasse itkevällä äänellä.
— Luvattu?! — Sinäpä oletkin oikea mies puhumaan lupauksista! — O-ei! Ei sitä puhuta lupauksista jokaisen kulkiamen Pekan tai Paavon kanssa. — Mitä sinulle sitten on muka luvattu?
— Kyllähän itse tiedät.