SELMA. Miksikä?
KALLE. Voi, sinä et tiedä. He aikovat antaa sinut Wigrenille.
SELMA. Minut—Wigrenille?
KALLE. Katso siellä on sellainen——sellainen—en minä tiedä miksi sitä sanotaan.
WILLE. Tyttöpaikka, missä miehet käyvät.
SELMA. Herra Jumala! Mitä te puhutte!
KALLE. Se on ihan totta. Minä kuulin äsken äidin ja isän siitä puhuvan.
Isä tosin ei olisi oikein tahtonut, mutta—
SELMA. Voi Jumalani! Milloin päättyvät kärsimykseni? Eikö sinulla enää armoa löydykään?—Sittenhän Pekka oli oikeassa! Etkö olekaan niin hyvä, niin laupias, kuin äitini vakuutti?
KALLE. Katso, sisko, tuolla tulee Rahikka.
(Riemuitsee.)