RAHIKKA. Minähän vaan sanoin sääliväni kurjaa kohtaloasi.
SELMA. Nyt ymmärrän kuinka saatoit sellaista uskoa. Luulithan minun käskeneen Iinan sinua pois ajamaan. Sen jälkeen ei se kumma ollut. Mutta nyt olemme saaneet toisemme takaisin. En huoli vähääkään muista, kun sinä vaan minut puhtaaksi, uskolliseksi tiedät.
RAHIKKA. Nyt menemme naimisiin. Voimmehan toki jollakin tavoin toimeen tulla.
SELMA. Niin! Minä en tahdo sinusta enää erota. Minä käyn työtä tekemään, kyllä minä omasta leivästäni huolen pidän——
RAHIKKA. Mutta missä olisit siksi. Tuolta näkyy tulevan ihmisiä.
SELMA. Tule sisään. Nyt tahdon isälleni sen sanoa. Häntä käy minun niin sääliksi.
(Menevät sisään.)
X:s KOHTAUS.
NIILO. (Tulee oikealta alakuloisena.) Ei se ajattelemisesta näy paranevan. Mitä minä hänelle voin. Oma syynsä. Ei hän enää kumminkaan Helenani puhdas tytär ole. Pitäköön huolen itsestään kuten voipi.
(Saara ja Wigren tulevat.)