SELMA. (Tulee tuvasta.) Mitä te nyt taasen. Onko tuo nyt laitaa
WILLE. Viskasi minua kivellä.
KALLE. Mitäs hän.
SELMA. (Tukistaa äidillisesti Kallea.) Sinua pitää rangaista sellaisesta… Etkö sinä ala oppia jo kiltti olemaan.
SAARA. (Tulee tuvan takaa.) Etkö anna lapsen olla. Sinä tässä kurittamaan rupeat, mokoma. Otan hapenistasi itseäsi, niin—!
SELMA. Hän viskasi kivellä toveriansa.
SAARA. Mitä se sinua liikuttaa… Ei hän sinun lapsesi ole. Pidä itsestäsi huolta. Mene työhösi!
(Selma menee.)
Ja sinä, Wille, saat pysyä edempänä minun pojastani. Mokoma katupoika.
Tuleppas vaan toisen kerran näkyviini.
(Tuuppaa niskaan Willeä.)