Meillä on avain mukana.
XIV:s KOHTAUS.
SELMA. Mitä olen minä tehnyt? Juoksenko hänen perässään? Ei, se on mahdotonta!—Rouvan edessä en tahto valehtelijana olla. Mitä ajatelleekin hän nyt minusta——Olihan se kuitenkin väärin tehty. Ehkä luulee, että minä jo tahdon päästä hänestä. Eihän minulla ole mitään oikeutta vielä häntä epäilemään——Jos hän kumminkin olisi tuolla ulkona. Ja siellä hän onkin, jos hän minua rakastaa. Voinhan hänelle nyt ainakin selittää.
(Avaa kyökin oven.)
Rahikka!——Pekka!—Ei kuulu!——Hän läksi siis——No kun meni, niin menköön.—En minä hänen jälestään lähde. Tuolla tavalla ei Paul olisi tehnyt… Olisihan hänen pitänyt ymmärtää, että——Mutta miksikä minäkin hätäilin. Olisin sanonut lyhyesti ja tyyneesti, että tällä kertaa en——Mikä ajatus… Ei se ole mahdollista!——Mutta olihan se sievä tyttö.—Voisiko Rahikka sen tehdä.—Miks'ei, jos miehet sellaisia kerran ovat… Muuten olisi hän odottanut tuolla ulkona… Ehkä kävelevät siellä käsitysten—nauravat minulle. Hän on vapaa tyttö—ja voipi panna säästöön.—Ei, tätä en kestä. Minä tahdon varmuutta. Herrasväki on jo mennyt.
(Tempaa suuren huivin.)
Jos hän on petturi, niin—
(Menee kiiruusti ulos.)
(Lyhyt väliaika.)
XV:s KOHTAUS.