Täällä on ihan pimeä. Mennäänkö katsomaan. Minulla on tulitikkuja.
KALLE. Wille! Luulevat meitä vielä varkaiksi. Kuules! Eikö ole kuitenkin parempi, että lähdemme. Ajattelehan, jos sattuisi jotakin. Jos olisimme tulleet väärään paikkaan.
WILLE. Mitä sinä höpiset!
KALLE. Ei! Kyllä meidän täytyy lähteä.—Minä lähden!—Tule!
WILLE. (Pistää kourallisen sokeripaloja taskuunsa.) No lähdetään sitten, kun sinä sellainen raukka olet.
KALLE. Itse sinä raukka olet.
WILLE. Minäkö? Tahdotko, niin menen tuonne sisään ja tuon sieltä jotakin—
KALLE. Oletko sinä—! Tule!
WILLE. (Katselee vielä kärkkäästi sokeriastijaa, huomaa kenraalin sikaarin.) Katsos, ähä!
KALLE. Tuletko sinä jo!