AILI.
Siihen oli sinulla täysi syy. Äitini sai minut todellakin niin mielensä mukaisesti veistetyksi, että ansaitsin pilkkaasi. Mutta nyt sinä käsität minua. Tunnen itseni niin onnelliseksi, saadessani nyt sinulle avata sydämmeni. Me tulemme nyt hyviksi ystäviksi.
HELLI.
Olemmehan ennenkin olleet!
AILI.
Se oli toisellaista. Minä tahtoisin, että sinä olisit aina luonani. Sinun vapaa, mutta kuitenkin vakava käytöksesi antaa minulle rohkeutta, se saattaa minut unhottamaan kärsimykseni.
HELLI.
Sinä tiedät nyt tien vapauteen. Seuraa sitä!
AILI.
Niin, minä tiedän sen. — Joku tulee.