Ottaa Ailin syliinsä.
Onhan näin sentään paljon rauhallisempi olla?
Aili nojaa äänetönnä hänen rintaansa vasten.
Näetkö, kuinka ihmeellisesti maailmassa on kaikki asetettu. Äsken olit vielä tulinen ja kiukkuinen, mutta eikö nyt jo, kun olet syliini painunut, kaikki ole unohtunut pois. — Luonto on määrännyt miehen naisen turvaajaksi, hänen siipiensä suojassa vaan voi nainen täydellisen onnen löytää.
AILI.
Luonto on tuhma!
AHRÉN.
Etkö tahdo siis sylissäni olla?
AILI.
Tahdon kyllä, mutta minä en voi käsittää, mistä syystä juuri naisen pitää mieheen turvata. Miksi ei ole päinvastoin?