EMMA.
Neiti-parka! Et tunne miehiä!
Ottaa kahviastiat, menee.
XV:s KOHTAUS.
Aili, yksin.
AILI.
Tulee hitaasti oikealta.
Hän läksi… Kummallista! Miksi tuntuu niin tyhjältä rinnassani taasen? Vai rakastanko häntä todella niin suuresti. Äsken hänen kanssaan riidellessäni sykki sydämmeni niin nopeasti, mutta heti kun pääni hänen rinnalleen painoin, sydämmeni aivan kuin lakkasi kokonaan sykkimästä. Mutta se levähti hetkisen vaan. Pian rupesi se uudestaan tykyttämään niin kummallisesti; se löi harvaan, mutta niin kovasti, että sen ohimoissani kuulin. Kuitenkin tuntui niin suloiselta! — Ja nyt hänen lähdettyään, aivan kuin jäätyy sydämmeni.. Äsköinen hurmaus vei voimani, minä riudun!
Heittäytyy kiikkutuoliin.
Onhan rakkaudella ja hurmaavilla itämaan juomilla samallainen vaikutus. Kun niitä nauttii, vievät ne mukanaan outoon tuntemattomaan maailmaan, jossa kaikki on niin ihanata, mutta jossa aina pyrkii kauemmas, vaan minkä kauemmin niitä on nauttinut, sen jyrkempi on sitten jälkivaikutus. Kaikki tuntuu niin väsyttävältä, niin ikävältä.