Sanoppas oikein suoraan, millainen on sinun nais-ihanteesi.
AHRÉN.
Sen olen sinulle satoja kertoja sanonut.
AILI.
Siis sellainen kana, jommoinen äitini tahdosta olen saanut olla. Siinäpä se! Sinä et ole huomannutkaan, että minäkin kasvan, kehityn. Luulit voivasi pitää minua samallaisena lampaana elämäni läpi, jommoiseksi äitini oli minut kesyttänyt. Siinä erehdyit suuresti. —
AHRÉN.
Itsekseen.
Joko satatuhantiset rupeavat luisumaan käsistäni. Ei mar!
Ääneen.
No, ole sinä millainen tahansa. Sinä olet ja pysyt ihanteenani. Sinua minä rakastan, vaikk'et tahtoisikaan, vaikka millaiseksi muuttuisit.