Menee.
XI:s KOHTAUS.
Gryhling yksin.
GRYHLING.
Kun ei vaan ukko spekuleeraisikin enemmän eukon rahoja kuin tyttöä. — Hihhihhii! Sitähän minä jo ajattelin. — Mitäpä sitä nuori mies luopuisikaan vapaudestaan, joll'ei siitä mitään palkkaa saisi. — Ja aimo palkan tuo ukko saapi, sitä ei voi kieltää. — Vahinko vaan, että Aili — — no, kyllähän tuosta sillä voi siivo mies tulla, kunhan vaan veloistaan pääsee.
Aikoo mennä verannalle.
Siellä jo vieraita kuuluu olevan. — Menisinkö kyökin kautta. — Se tyttö siellä taasen. — Kiusallista! — Olisin antanut hänen ennen rauhassa olla! — Säälihän sitä nyt vähän on sentään. Hyvä tyttö sydämmeltään. — Mutta tehty on tehty. — Ja enhän minä häntä hoitamaan voi ruveta. — Tässä ruvetkoon omantunnon vaivoihin mokoman piikaletukan takia. — Saan vaan hänet näkyvistäni, niin kaikki hyvä. — Hiisi vieköön koko jutun! — — No, mitä tässä nyt enää sitä tuumailen. — Johan se on myöhäistäkin. Ei se sisareni kauan asiata viivyttele. Voisihan tuolle nyt juuri antaa jotain, jos jalomielinen tahtoisi olla, mutta tuskin se juuri sopiikaan. — Rupeaa vielä enemmän ahdistamaan.
Tuumailee rauhattomana kepillään maata hakaten.
Ash!
XII:s KOHTAUS.