Menee.
XIII:s KOHTAUS.
Emma yksin.
EMMA.
Ottaa rahakukkaron.
Teenkö väärin ottaessani tämän? En! Itselleni en sitä ota, vaan hänen lapselleen. — Kun en vaan tätä kadottaisi. En tahdo sitä avatakaan, ennenkuin lapselleni rahaa tarvitsen! Vai eropassin olet toimittanut, vai — — No, kunhan täältä pääsen. Hyvä sekin. — Ehkä voin kuitenkin peittää vielä kaikki, mutta joll'en voi, silloin — niin silloin heittäydyn mereen. — Sillä on kaikki autettu. — Uh! Minun ruumiini löydetään, tutkitaan, minusta itsemurhaajasta kirjoitetaan sanomalehtiin, kaikki minusta kammolla puhuvat, — äitini saapi sen tietää. Ei! Sitä en tee. Olisihan se kauhea rikos. En pääsisi edes siunattuun maahankaan, vaan jonnekin koiranraatojen sekaan. — Ja veisinhän hänet, tuon pienen syyttömän enkelin sinne mukanani. Kauheata! Ennen mitä tahansa! — Oh, jospa voisin äidilleni kaikki tunnustaa, mutta se on mahdotonta. Kuolisihan hän sille paikalle!
Ammentaa vettä.
XIV:s KOHTAUS.
Ulla, Emma.