Kummallista! Vaikka niin varmaan tiedän hänen rakastavan minua enemmän kuin ketään muuta, voipi hän kuitenkin tuolla tavoin — Kuinka sallii hänen rakkautensa sellaista. Enhän minä uskalla Vilhelmilleni vähintäkään pahaa mieltä saattaa. Onhan suurin iloni päinvastoin, kun häntä ilahduttaa saan. Niin! Sellaista on oikea rakkaus. Omituista todellakin kuinka se saattaa ihmisen kokonaan haltuunsa ottaa. Eihän muuta juuri ole mielessänikään kuin hän. Vai olisiko äidin rakkaus aivan toisellaista kuin morsiamen. — Mutta joku tulee. — Vilhelm luultavasti!
VIII:s KOHTAUS.
Edellinen, Ahrén.
AHRÉN.
Muodikkaasti puettu herrasmies, tulee perältä.
Hyvää päivää, kultaseni.
AILI.
Juoksee hänelle kaulaan.
Terve tullut.
Syleilevät.