HARTIN.
Vai niin, tekö matami. — Olipa hyvä, että satuitte tulemaan. Mitä kuuluu?
ULLA.
Ei hyvää, armollinen rouva stasrotinna. — Poikani on kovin kipeänä.
HARTIN.
Vai niin! Pitää hankkia lääkäri.
ULLA.
Sitähän minä tänne tulinkin. Tahdoin pyytää teiltä vähän rahaa tyttäreni tämän kuun palkasta, mutta — —
HARTIN.
Minä säälin teitä, hyvä matami, mutta minun täytyy teille sanoa totuus. Emmaa olen tähän asti pitänyt rehellisenä tyttönä, mutta nyt täytyy minun katkeruudella ilmoittaa, että olen suuresti erehtynyt.