EMMA.
Se on valhe!
HARTIN.
Kukaan muu ei käy hänen kamarissaan kuin Emma! Siis on hän sen ottanut!
EMMA.
Nojautuu sanattomana kaivonkantta vasten. Itsekseen.
Tätä vielä puuttui! Oo sinä konna!
ULLA.
Voi kauheata! Niinkö suuresti olen minä erehtynyt. Näinkö sinä maksat minulle vaivani, hellyyteni. Voi sinä kurja raukka!