Menee.
Emma nojaa äänetönnä hetken kaivoon, menee.
XVI:s KOHTAUS.
Helli, Karhi.
HELLI.
Tulee kirje kädessä.
Missä se Teuvo viipyy. Vai eikö hän tule eilisen loukkauksen tähden laisinkaan. — —
Käy istumaan verannan luo penkille.
Tämän saa hän lukea. Tehköön sitten, mitä tahtoo. — Hm! Sääli Aili-parkaa. — Niin jalo sydän tuollaisen miehen omana. — Teki niin mieleni sanoa hänelle, että tuo värssyn pätkä oli lainattu, mutta en tahtonut hänen sydäntään loukata. —