EMMA.
Minähän sinua vastaan olen rikkonut. Miksi en tullut heti luoksesi, tunnustanut kaikki ja pyytänyt anteeksi? Ethän olisi minua silloin luotasi työntänyt.
ULLA.
En, en! Yhdessä olisimme sitten kestäneet kaikki.
EMMA.
En luullut sinun voivan rikostani anteeksi antaa.
AILI.
Liikutettuna.
Voi kuinka hyvin minä ymmärrän tuon. Mitä olisin minä tehnyt, jos olisin samallaiseen tilaan joutunut? Mitä olisin minä, äiti, tehnyt?
Hartin seisoo jäykkänä, äänettömänä.