Minä säälin sinua, Aili-parka, mutta totuuden pitää julki tulla. Minä voin todistaa, että Emman syytös on oikea. Olen itse omin korvin kuullut Gryhlingin tunnustavan sen, puhuessaan Emman kanssa puutarhassa tuolla viime syksynä Ailin syntymäpäivänä juuri. Maksoipa hän Emmalle rahasummankin, hänen kunniansa korvaukseksi.
EMMA.
Kunnianiko korvaukseksi! Ei suinkaan. Hänen lapsensa varalle sen otin.
AILI.
Hoipertaa taaksepäin.
Silmäni pimenevät. Olen kuullut liian paljon yht'aikaa.
HARTIN.
Valittaa.
Sellainen konnako olet, kurja veljeni? Saatoit, tahrata tällä tavoin kunniallisen nimeni!
Gryhling istuu masentuneena nurkassa tuolilla.