Nyt on puheeni loppunut, äiti. Sinua en kuitenkaan ole syyttää tahtonut, sillä parastanihan sinä olet aina tarkoittanut, mutta kasvatusoppiasi moitin, ahdasmielistä yhteiskuntaamme, meidän oppineitamme, jotka eivät huomaa, mikä paino neitosia tukehduttaa; jotka eivät käsitä, kuinka nuori sydän kituu heidän ulkokullatun siveysoppinsa alla.
HARTIN.
Heittäytyy Ailin kaulaan.
Armas lapsukaiseni! Anna minulle anteeksi.
AILI.
Äiti-kulta. Nyt vasta olen tyttäresi!
Lapset tulevat.
Tuoss' ovat ne, joitten kanssa tahdon viettää loput elämästäni. He ovat vielä vapaat yhteiskuntamme kirouksesta.
Hyväilee lapsia.