Taasen tuo "hm". Se rupeaa rasittamaan minua oikein. Selitähän, millaisia huhuja?
AHRÉN.
Sinä et nyt ole vielä siinä ijässä, siinä asemassa — — Niitä löytyy asioita, joita ei voi nuorelle immelle selittää.
AILI.
Ja saamatta tietää syitä, pitäisi minun ruveta kammoamaan enoani.
Tiedätkö, tuo tuntuu minusta keveimmin sanoen kummalliselta.
AHRÉN.
Se saattaa siltä tuntua, mutta minä en nyt voi pitempiin selityksiin ruveta. Pitäisihän sinun toki luottaa minuun sen verran, että, vaikka en selitäkään syitä, uskot minun vakuutuksestani puhuvan.
AILI.
Niin, kyllä, kyllä. Miksi en minä uskoisi sitä, mutta voithan sinäkin erehtyä. — Ja minusta tuntuu muuten niin luonnottomalta, ettemme me edes saa puhua avoimesti keskenämme mistä asioista hyvänsä. Se aivankuin vieroittaa minua sinusta.