(Kello soipi. Aina menee avaamaan ja tulee kirjeen kanssa takaisin.)
AINA. Tuossa saat, senkin jörö! (Lyö nenälle.)
OLLINEN. (Hypähtää.) Kirje! (Avaa auki ja lukee.)——Häh——Isäni kuoltua——Mitä tämä on? Se onkin hän! (Heittää kirjeen lattialle äkeissään)
AINA. Mitä, mitä tämä kaikki merkitsee? (Ottaa kirjeen, lukee ääneensä.) "Isäni kuoltua olen palannut Amerikasta. Tulen tänään kello viiden aikaan nostamaan rahat, jotka perimäni velkakirjan mukaan olette velkapää minulle heti maksamaan. Kunnioituksella Antti Tuovila."
OLLINEN. Siinä kuulit nyt!
AINA. Paljonko olet hänelle velkaa?
OLLINEN. 10,000 markkaa.
AINA. Niin paljon; ja et ole minulle siitä koskaan hiiskunut mitään!
OLLINEN. Niin! Ethän sinä olisi minusta huolinutkaan, jos siitä olisin ennen häitämme maininnut. Häitten jälkeen oli se aivan turhaa.
AINA. Kas vaan, kas vaan!