Kosmin. (Ylpeästi). Sinun poikasi menee sotamieheksi!
Roponen. Millä oikeudella?
Kosmin. Itse olette pakoittaneet minut ryhtymään ankariin keinoihin.
Roponen. Mitenkä olemme teitä pakoittaneet.
Kosmin. Ymmärtämättä omaa etuanne ette suostu asiaan, mikä tulee siunausta antamaan kaikille, sekä teille että minulle.
Roponen. Jos se anomus sisältää, mitä sanotte, miksi ette anna minun lukea sitä?
Kosmin. Kun olette allekirjoittaneet, saat sinä sen yksinkertaisen syyn tietää, mutta ei nuo muut.
Roponen. Sitten vasta, kun olemme allekirjoittaneet! Mitäpä hyötyä siitä sitten enää on? Siitä voitte olla varma, ett'emme aio allekirjoittaa, ennenkuin sisällön tunnemme.
Kosmin. Hyvä, kylläpä saadaan nähdä, kellä tässä on käskyn valta. Luuletko sinä, ett'en minä voi teitä pakoittaa?
Roponen. Ette voi!