Kosmin. Ja luulet anomukseni sisältävän jotakin, joka koskee teidän vapauttanne.
Roponen. En epäile sitä ensinkään!
Kosmin. Kuule, Roponen! Minä näen että sinä olet järkevä mies ja ymmärrät paremmin kuin nuo muut hyötysi siitä, jos pääset minusta riippumattomaksi. Mutta älä luule vielä, että manifesti heti julistetaan, vaikka se päätetty on. Sen toimeenpanossa tulisi olemaan niin suuria vaikeuksia, että vielä kuluu aikaa, ennenkuin hallitsija sen julistaa, eikä ole mahdotonta sekään, että hän sen kokonaan lykkää epämääräiseen tulevaisuuteen. Minä, niinkuin huomaat, ennätän vielä tehdä, mitä mieleni tekee. Mutta minä kunnioitan sinua ja tahdon sentähden sinun kanssasi solmia ystävyyttä. Jos lupaat tuon anomuksen alle kirjoittaa, pääset veroista vapaaksi ja saat poikasikin takaisin.
Roponen. Minä ajan sellaista asiaa, jossa ei ole tinkimisen varaa.
Kosmin. Luuletko sinä todellakin, että vapaus tulee olemaan tälle rahvaalle hyödyksi?
Roponen. No tietysti!
Kosmin. Jos tarkemmin ajattelet, kuinka hyödyllistä on, että kaikkeen itsenäiseen toimintaan kykenemättömällä kansajoukolla on johtaja, isä, joka heistä huolta pitää, heitä neuvoo, opettaa ja samalla kurittaa, jos sen huomaat, kuinka suurta siunausta teille minun isällinen huolenpitoni on antanut, niin näet, että talonpojat tarkan isännän huostassa ovat päinvastoin paljon onnellisempia, kuin jos kenestäkään riippumattomia olisivat.
Roponen. Parempi on ankarin laki, kuin löyhin itsevaltaisuus. Nykyinen voutinne on jo alussa näyttänyt, ett'ei hyvää ole ainakaan odotettavissa.—Ja muuten me emme ole sellaisia raukkoja, jotka virkamiesten sorron alle alistuisimme. Me kyllä tiedämme, mistä on oikeutta etsittävä.
Kosmin. No, olkoon menneeksi! Sinä ja muutamat muut, joista sitten voimme sopia, pääsette perheinenne vapaiksi, jopa saatte maatilkkunnekin omaksenne, mutta sitten autat sinä minua pysyttämään valtaani muitten yli. (Talonpoikia tulee näkyviin). Tuossa tulee muita! Keskustelkaa nyt vielä hetkinen? Kymmenen minuutin päästä vaadin viimeisen vastauksenne. Ja voi teitä, jos vielä uppiniskaisuudessanne pysytte! (Menee).