Andrei. Sinun pyynnöstäsi. (Laulaa).
Voi, voi, kuinka elämäni jylhä on,
Kylmä, kolkko ompi tieni, lohduton.
Olenhan ma halpa orja, mitätön.
Yksinäinen orpo raukka, äiditön.
Armahainen lempi yksin saapi vaan
Sydämeni katkeruutta lauhtumaan.
Audotja. (On laskeunut alas kiukaalta, tarkasti seuraten laulua)._ Se on hän! Se on hän! Taivaan Jumala! Minä tunnen tämän säveleen! Mistä olet sinä tuon laulun oppinut?
Andrei. Se on ainoa, mitä olen oppinut äidiltäni.
Juhana. Äidiltäsi! Oletko sinäkin jotain äidiltäsi oppinut? Sitä en olisi uskonut!
Audotja. Jumalan kiitos! Nyt minä löysin sen, ketä tulin etsimään. (Laskeutuu polvilleen). Laupias Luojani! Minä kiitän sinua johdatuksestasi! Näin pian en olisi luullut perille pääseväni. (Kaikki tuijottavat häneen kummastuneina). Älkää luulko, että minä hourailen, minä…
Eräs poika. Vouti tulee! (Kaikki säikähtävät).
Liisa. (Juhanalle). Kunhan ei huomaisi, että minä olen täällä. Minun ei olisi hyvä joutua yhteen nyt hänen kanssaan, sillä herra ei ole kotona.
Juhana. Ole tuolla piilossa muitten takana!