Vouti. (Lähestyy sivulta Mattia). Kyllä minä! (Samassa ojentaa Matti oikean kätensä ja iskee huomaamattaan voutia vasten kasvoja). Ai, saatana!
6:S KOHTAUS.
*Edelliset. Kosmin.*
Kosmin. (Astuu tupaan. Kaikki kumartavat nöyrästi). Onko Roponen kotona?
Juhana. Ei ole. Mitä tahdotte?
Kosmin. Häntä minä tarvitsen. (Voudille). Mikä meteli täällä?
Vouti. Teidän ylhäisyytenne! Oli erittäin hyvä, että satuitte tulemaan juuri nyt. Nyt saitte itse omin silmin nähdä kuinka hävyttömiä nuo koirat ovat. Kun minä tulin tänne, rupesi yksi joukosta ensin irvistelemään minulle, ja kun minä häntä kielsin, rupesi hän, ajatelkaas, pilkkaamaan ja haukkumaan vasten silmiä.
Juhana. Se ei ole totta!
Kosmin. (Mulauttaa silmiänsä Juhanalle, sitten voutiin kääntyen). Jatka!
Vouti. Minä käskin viedä hänet arestiin, mutta silloinkos tuo tuossa antaa minulle aika läimäyksen vasten nenää—niinkuin näette.