Juvakka. Onko se mahdollista?
Roponen. Herrat kyllä koettavat saada hallitsijaa lykkäämään manifestin julistusta, mutta se on turhaa! Nyt ei hätää enää, kun kerran sain anomukseni suoraan kuninkaan käteen annetuksi. Me voimme pelvotta vastustaa heidän vehkeitään, sillä muutaman päivän päästä olemme vapaat. Viisautta ja malttia on kumminkin tarvis.
Kipuna. Huomatkaa! Viisautta ja malttia!
Roponen. Mutta rohkeutta ja jäntevyyttä on myöskin tarpeen.
Kipuna. Rohkeutta ja jäntevyyttä myös.
Juvakka. Mutta, ystävät, mitä ajattelette pojastani Matista? Hän on yhä vielä vankeudessa.
Roponen. Niin, niin! Häntä emme liioin saa unhottaa.
Juhana. Kuulkaa, isäni ja te muut! Hän on joutunut vankeuteen minun tähteni. Sentähden pidän minä velvollisuutenani pelastaa hänet myöskin. Olisin siihen jo ryhtynyt, ennen, mutta en tahtonut sitä ennen tehdä, ennenkuin sinä, isäni, olisit siihen luvan antanut.
Juvakka. Sinä olet kelpo poika! Jos minä olisin nuorempi, olisin sen jo itse tehnyt.
Roponen. (Tuumiskellen). Niin!——Tietysti hän on pelastettava— mutta… (Ovelle naputetaan). Kuka siellä?