Kosmin. No, kuulkaa sitten! Hallitus aikoo rakentaa uuden rautatien, joka tulisi kulkemaan tämän piirikunnan läpi. Te ymmärrätte itse, mikä ääretön hyöty on paikkakunnalle läpikulkevasta rautatiestä. Minä olen nyt päättänyt antaa anomuksen hänen keisarilliselle Majesteetilleen siitä, että tie, jos mahdollista, tulisi menemään minun tiluksieni lävitse, jolloin tähän aivan lähelle johonkin tulisi pieni pysäkki rakennettavaksi. Mutta asian edistämistä varten pitää meidän luvata omasta puolestamme apurahaa hankkeeseen, ja olen minä ajatellut, että voisimme viisi ruplaa mieheltä luvata, jota paitsi minä itse aion 5000 ruplaa siihen uhrata. Ymmärrättekö!
Kaikki. Ymmärrämme!
Kosmin. Tämä anomus on nyt valmiiksi kirjoitettu. Jos siis olette siihen suostuvaiset, jota en laisinkaan epäile, kirjoittakaa nimenne ja puumerkkinne alle. (Ottaa paperin povitaskustaan).
Roponen. Tämä tuuma on minustakin erittäin hyvä ja hyödyllinen!
Kaikki. Niin on!
Kosmin. No! Sitten ei muuta kuin yksitellen tulette tänne nimenne kirjoittamaan. (Aikoo lähteä sisään).
Roponen. Mutta me tahdomme tietysti lukea sen sisällön ensin.
Kosmin. Mitä? Johan minä selitin sen, vai ettekö ymmärtäneet?
Roponen. Kyllä, kyllä! Mutta emme me saata nimeämme minkään paperin alle kirjoittaa, ennenkuin olemme sen sisällön lukeneet.
Kosmin. (Tuumailtuaan hiukan). No, kas tuossa, lukekaa! Ettehän te sitä kumminkaan ymmärrä.