Kosmin. Voitko näyttää toteen, ettet valehtele?
Andrei. Voin! Ottakaa minut palvelukseenne! Saatte nähdä sanoissani olevan enemmän totta, kuin voitte arvatakaan.
Kosmin. No hyvä! Minä otan sinut palvelukseeni. Jos puheessasi on perää, niin et jää palkatta, ja se kasvaa sen mukaan kuin ansiosikin.
Andrei. Ensimäiseksi asiaksi ilmoitan nyt, että he ovat päättäneet tänä yönä pelastaa tuon pojan, joka tuossa vankeudessa on.
Kosmin. Todellako? Kuinka luulet heidän sinne pääsevän? Eivät he rautaovea rikki saa.
Andrei. Keinosta en saanut selvää. Mutta kaikessa tapauksessa pankaa vartia ovelle täksi yöksi!
Kosmin. (Lyöpi olkapäälle). Silmistäsi päättäen olet rehellinen poika. Muistutat joitakuita tuttuja kasvoja, jotka ennen muinoin luulen nähneeni. Jatka tointasi uutterasti! (Ottaa kukkarostaan rahaa). Tuossa ensi aluksi!
Andrei. Tuhannen kiitosta! En minä rahan tähden teitä palvella tahdo, vaan sen tähden, että pidän sen velvollisuutenani.
Kosmin. (Ihmeissään). Oho! Oletpa sinä harvinainen olento! Tuossa on, kyllä se sinulle kelpaa!
Andrei. Ensin työ tehtävä, sitten palkka maksettava.