Liisa. Minä lähden avainta ottamaan. Ole sinä täällä piilossa! (Menee Wasjkaan päin).
Wasjka. Kas, sinähän se olet, lintuseni, sinä, joka neulalla minua pistit; luuletko, ett'en minä tunne sinua!
Liisa. Ähä, soltatti, siinä nyt pyhän-aattona seisoa töllöttää saat!
Wasjka. Voi, lintuseni, kuinka ikävältä se tuntuu, kun tässä seistä saa toisten iloitessa viinapöydän ääressä!
Liisa. Miksikä ovat he nyt vahdin tähän panneet?
Wasjka. Perhana heitä tiesi! Pistäähän niille joutaville kaikenlaista päähän. Eikö sekin ole hävytöntä, että tuo kelpo poika, Matti, tämän oven takana viikon päivät on istua saanut!
Liisa. Kyllä se todella on kauheata!
Wasjka. Vouti, se on suoraan sanoen aika lurjus! Enkä minä sinä iltana olisikaan Mattiin tarttunut, vaikka olin tarttuvinani, joll'ei herra itse olisi tullut.——Mutta mitäs tehdä! Kun käsketään, niin tottele, se on sotamiehen asia.
7:S KOHTAUS.
*Edelliset, Vouti.*