Matti. Etäältäkö tullaan?
Audotja. Etäältä, poikaseni, etäältä! Pietarista——ja paljoa kauempaakin.
Juhana. Millä asioilla kuljet?
Audotja. Minä olen kadottanut, mikä minulle on kalliinta, ja etsin nyt sitä.
Andrei. Oletko jo paljon maata mitellyt?
Audotja. Paljon, paljon, poikaseni, enemmän kuin te kaikki yhteensä. (Astuu lähemmäs pöytää). Täälläkös nuoria paljon! Olen minäkin ollut nuori, kaunis ja iloinen—mutta siitä on jo pitkä, pitkä aika.
Mari. Oletko ensi kertaa täällä meidän puolella?
Audotja. En suinkaan. Tässä tuvassakin olen ennen muinoin ollut… Kenenkä tupa tämä nyt on?
Juhana. Pietari Roposen!
Audotja. Vai niin!——Eikö Jaakko-äijä ole enää elossa?… Niin se aika muuttuu.