Ajattele ihmisparka,
Syntinen sydän havaitse,
Tutki toimella asia:
Viatoin on vitsan alla,
Syytöin surmassa Karitsa,
Vaivassa vakainen Herra.
Pontius pani pahaksi,
Pakanan sydän pakahtui;
Itse armas auringoinen
Peitti kasvonsa punaiset;
Pelkäjääpi maan perustus,
Raskahat vahat vapisit,
Koska päälle katsonevat.
Muistit Luojansa murehta,
Näit he kasvoi kaunihimmat
Murehesta muuttunehen,
Vielä näit pyhimmät pusket
Korvapuustista punaisna,
Kädet kaikkivaltiahat
Puuhun naulatun parahat,
Joilla onpi kaikki luonut,
Tehnyt taiten taivahatkin;
Kruunu päässä pilkallinen,
Kivuin otsaan kiinnitetty,
Koko ruumis rauvennunna.
Ei ole tämä asia
Naurumielin katseltava:
Kosk' on tuskassa kuninkaat,
Surun alla suuret herrat.
Kaikki katsovat surulla,
Syytä kyllältä kysyvät;
Miks'ei syntiset sydämmet
Ajattele ollenkana
Surun syytä surkeimman,
Kysy Luojan kuolentoa:
Syy on syntinne pahimmat
Ja paljot pahat tekomme,
Jotka Eeva ensin näytti,
Kohta Aatami aloitti.
On siis vaivassa viatoin,
Sekä syytöin surman alla;
Vialliset vallallansa:
Herra henkensä paneepi
Pahan tähden palveliansa.
Katso synnin virheyttä,
Jumalan vihan väkeä,
Palavuutta polttavaista:
Ei armahda ainokaistans',
Rakkahansa rankaiseepi,
Lyöpi poikansa pyhimmän
Synnin tähden surkeasti.
Mitä siis sinun tuleepi,
Joka synnissä syvissä
Elät ilman lakkaamatta,
Paatunut pahoissa töissä,
Ylenkatsot ynseästi
Avaran Jumalan armon,
Rakkauden runsahimman.
Vihainen Jumalan vitsa
Lyöpi syntiset sydämmet,
Kadottaa katumattoman,
Viepi piinahan pahahan,
Huolen kanssa helvettihin:
Tuiskava tuli punainen,
Kuumat hiilet helvetissä,
Sauvu lähteepi sakea,
Pahat kulkevat kipinät;
Pistävät madot purevat,
Kipu suuri kärmehistä,
Vaivaapi vilu väkevä,
Nälkä tuskan näyttäneepi,
Jano julma näännyttääpi,
Paksu peljättää pimeä;
Ajat kaikki kauhistaapi
Huuto henkien pahojen.
Vee on ehtona edessä, [epätoivonhuuto]
Aamuvirtenä valitus,
Parku päällä puolen päivän
(Vaan mit' ehtoota kysymme,
Puolipäivästä puhumme,
Kuss' ei kuuta, aurinkota,
Yö edess' alinomainen,
Puuttumatt' pimeys päällä),
Seinät tehtynä surusta,
Kauhistus katon siassa,
Sydän synnistä omista
Täynnä tuskoa pahinta.
Tutkios tätä todella,
Ajattele alinomati,
Heitä pois lihan hekuma,
Vältä syntiä syviä;
Tee jo kelpaava katumus,
Armon aikana aloita:
Turvaa uskolla todella
Herran piinahan pyhähän,
Niin olet pelvotta pirusta,
Ilman huolta helvetistä.
Jesuksen veri viatoin
Peseepi pahat tekosi,
Syntis poijes pyhkäiseepi,
Vaikk' olis veripunaiset:
Maria on esimerkki,
Sangen kaunis Siimonikin,
Publikaanipa parahin.
Jos siis synti soimajaapi,
Peljättää paha tekosi,
Kuolema kidan avaapi,
Kaipaapi kamala henki,
Istut uskolla iloiten
Herran haavoissa surutta,
Sanot suulla rohkealla:
"Kuolema kussa otasi?
Kussa hiisi hilpurisi?"
Synti on kuoleman otana.
Laki synnillä sylissä.
Kiitos korkean Jumalan
Tähden voiton voimallisen,
Meidän puolella parahan!
Voiton Herra voimallinen,
Jesus alku autu'uden,
Lähetä avarat armos,
Laske lahjaa laupiahat,
Piinas muistossa pitäämme
Vastaan syntiä sotia.
Hillitä lihan himoja,
Edesseiso seurakuntas,
Vastaja vähäinen joukkos [puolusta]
Vastoin vainoa vihaajan,
Verikoirain viekkautta.
Usko vahvista vakainen,
Toivon lainaaja totinen,
Sanas tuntohon totuta.
Pidä pelvossas pyhässä.
Koska on kulunut aika,
Loppunut sota suruinen,
Anna autuas eranto,
Poijes lähtö lohdullinen:
Sielu korja'a sivuhus,
Ostettu verell' omallas.
Ei sinne suru savuta,
Tuskat tunkene perässä,
Synti saastuta sydäntä,
Noudata vihaajan nuolet,
Kerkiä kavalan kieli;
Ilo tarjona ijäti,
Siinä rauha riemullinen.
End of Project Gutenberg's Ilolaulu Jesuksesta, by Mattias Salamnius