Lohdutus lunastajasta,
Syntymäst'
Hyvä sanoma,
Elämästä ihmeellinen,
Aivan
Kaunis kuolemasta,
Ylösnoususta iloinen,
Paras poijea lähdennöstä;
Suomen kielellä sanottu
Suomalaisten suosioksi.
Luku I.
Jesuksen syntymisestä.
Kansa outoja anoopi,
Ikävöitsee ilma kaikki
Menot kurjat kuullaksensa,
Saadansa sadat sanomat,
Vaan ei tottele tosia,
Tutki tarpehellisia,
Kuinka kulki suuri Herra,
Luoja itsensä alensi,
Joutunut Jumalan poika .. poika
Alemmaksi enkeleitä;
Ylimmäisnä ollessansa,
Alas astui taivahasta
Tänne syntisten sekahan.
Näin samos sana lihaksi.
Otti Herra orjan muodon,
Kuin oli ennen ennustettu
Herra hengeltä hyvältä
Miesten kautta kaunihitten.
Patriarkkojen pyhien.
Kosk' oli aika joutununna,
Määräpäivät päätynynnä,
Saattoipa sanan edellä,
Kantoi kaunis Gabrieli,
Herran enkeli ihana,
Natsaretin neitoselle
Maarialle mielehisen;
Tulla Luojan tuottajaksi,
Äitiksi ison Jumalan,
Aivan uudella tavalla,
Ilman miehen yhteyttä,
Ilman Joosefin avutta,
Herran voiman varjoomalla.
Ajan aivan joutuessa
Suuren syntyä Jumalan,
Käypi käsky keisarilta,
Esivallalta varoitus,
Aivan uusi Augustuksen,
Vetävä veron tehoton,
Ruomista rahan anova,
Jonka alla Juudan kansa
Elääpi ajalla sillä
Ilman vallatta omatta,
Niinkuin ennen ennusteli,
Jaakobi jalo saneli,
Kukin kulki kaupungista,
Lipoi linnahan omahan,
Ala riensi arvionsa,
Joosefi jalo saneli,
Maarialle muistutteli:
"Pitäis mennä Bethelihin,
Ala arvion asua."
Valmistit vaeltamahan,
Läksit kahden kulkemahan.
Joutuupi Jumalan äiti
Bethlehemin pellon luoksi,
Kulki kohta kaupunkihin,
Vaan ei tuttane tuvissa,
Kammioihin käskettäne,
Ei jouda siaa salissa,
Itse ukselta isäntä,
Alta harjan halliparta,
Katsoi pitkin peukalonsa,
Kohden korsua kokotti,
Tallin usta tarkoitteli:
"Siellä saanette sianne,
Majan köyhät matkamiehet,
Isot istuvat tuvissa,
Pöyhkeämmät pöydän päissä,
Korsuhun kovalykkyiset,
Pihattohon pienemmäiset."
Noi teit tallihin tilansa,
Luoksi luontokappaliten,
Aasien asuinsialle.
Syntypäivä päälle käypi.
Syntyi soimessa Jumala,
Herra pahnoilla parahin!
Toiset silkissä sinisnä,
Punaisena purpurassa,
Kulta kiiltävä käsissä,
Sormissa kivet koreat!
Herra heinillä suloinen,
Kapaloissa kaunis Luoja.
Isä istui taivahassa,
Äiti valjussa vajassa;
Neito ruokkiipi nisällä
Kaitsiata kaiken luodun;
Jesus itkeepi va'ussa,
Itse pilviä pitävä,
Hallitseva taivahita.
Aasi tunteepi apunsa.
Härkä Herransa havaitsi,
Vaan ei poiat Bethlehemin.
Luku II.
Jesuksen syntymisen ilmoittamisesta paimenille.