"Niin; se on hänen viimeinen toivonsa."
"Hän ei saa sitä sähkösanomaa saada. Jos sellainen tulee, niin siepatkaa se ja repikää."
"Hyvä on, isäntä."
"Oletteko yksinänne hotellissa?"
"Olen, kokin keralla, joka ei nuku siellä yötänsä. Omistaja on poissa."
"Hyvä. Me olemme siis herroina. Täksi illaksi, klo yhdeksitoista.
Menkäähän."
Ruhtinas Sernine meni huoneeseensa ja soitti palvelijaansa:
"Hattuni, hansikkaani ja keppini. Ovatko vaunut varalla?"
"Ovat, teidän ylhäisyytenne."
Hän vaihtoi pukuansa, läksi ulos ja vaipui isoon, mukavaan limousiniin, joka vei hänet Bois de Boulogneen markiisi ja markiisitar de Gastynelle, missä hän oli luvannut olla puolipäivällisellä.