"Kaksi osastoa! Kaksi osastoa!" toisti Steinweg, jonka ajatuksia tuo piirre näytti elvyttävän. "Ettekö voisi näyttää sitä minulle?"
"Tässä se on, tai oikeastaan on tämä siitä tarkka jäljennös", sanoi
Lenormand, antaen hänelle savukekotelon.
"Ka! Mitä!" huudahti Steinweg, ottaen savukekotelon käsiinsä.
Hän tarkasteli sitä tyhmistyneenä, käänteli sitä joka puolelle ja äkkiä häneltä pääsi huudahdus — kamalan aatoksen valtaaman miehen huudahdus. Ja hän seisoi siinä valjuna, vapisevin käsin ja silmissä hurja kauhu.
"Puhukaa!" sanoi Lenormand.
"Puhukaa, minä vannotan teitä!" rukoili rouva Kesselbach epätoivoissaan pidellen hänestä kiinni.
"Oi", hän sanoi ikäänkuin valon huikaisemana; "nyt on kaikki selvillä!…"
Hän työnsi heidät molemmat syrjään, astui horjuen ikkunain luo, palasi sitte ja ryntäsi etsivän osaston päällikön eteen:
"Hyvä herra… Rudolfin murhaaja… minä sanon… Niin…"
Hän vaikeni äkkiä.