"Menkää hänen kanssaan hotelliin ja pysykää siellä… Minä lähetän teille kaksi miestä… Ja muistakaakin pitää silmänne auki. Joku voi yrittää riistää häntä haltuunsa."
Poliisitarkastaja poistui Steinwegin keralla, ja palaten rouva
Kesselbachin luo, johon tämä kohtaus oli rajusti vaikuttanut,
Lenormand pahotteli:
"Olen sydämeni pohjasta pahoillani. Ymmärrän kuinka järkyttävää tämä on teille ollut."
Hän tiedusti rouvalta, mihin aikaan Kesselbach oli uusinut välinsä Steinwegin kanssa ja kuinka kauvan näitä välejä oli kestänyt. Mutta leski oli niin näännyksissään, että hänen oli herjettävä.
"Pitäneekö minun palata huomenna?" kysyi rouva Kesselbach.
"Ei; ei se ole tarpeellista. Ilmotan teille kaikki mitä Steinweg kertoo. Saanko saattaa teidät alas vaunuihinne asti?"
Hän avasi oven ja vetäytyi sivulle, antaakseen toisen kulkea oli. Samassa kuului käytävästä huutoja, ja ihmisiä ryntäsi esille — päivystäviä poliisitarkastajia, asiapoikia, kirjureita:
"Päällikkö! Päällikkö!"
"Mikä hätänä?"
"Dieuzy!…"