"Niin tein."
"Ja kotelo?…"
"Poltettu."
Lupin värisi raivosta. Hänen mielessään ilmeisesti taas väikkyi kidutus ja sen tuottamat helpotukset.
"Poltettu? Mutta laatikko… Kas niin — tunnustakaahan pois… tunnustakaa, että laatikko on Crédit Lyonnaisissa."
"Kyllä."
"Ja mitä siinä on?"
"Komeimmat kaksisataa yksityiseen kokoelmaani kuuluvaa timanttia."
Ilmotus ei näyttänyt olevan seikkailijalle epämieluinen.
"Vai niin, komeimmat kaksisataa timanttia! Mutta sehän on kokonainen omaisuus… Niinpä niin, se saa teidät hymyilemään… Teille se epäilemättä on mitätön erä… Ja teidän salaisuutenne on enemmän arvoinen… Teille, niin… mutta entä minulle?"