Mies murisi. Hän oli menemäisillään pois, kun Lupin hanakasti tarttui häntä käsivarteen:
"Tässä! Sata frangia, jos pistätte minulta postiin kirjeen."
Hän otti esille sadan frangin setelin, jonka oli piilottanut etsinnältä, ja tarjosi sen hänelle.
"Missä on kirje?" kysyi vartija, ottaen rahan.
"Sen minä kyhään tuossa tuokiossa."
Hän istuutui pöydän ääreen, sohaisi lyijykynällä moniaita sanoja paperiarkille, pisti sen kirjekuoreen ja kirjotti osotteeksi:
'Hra S.B. 48,
Poste Restante,
Parisi.'
Vartija otti kirjeen ja asteli pois.
Lupin istuutui tuolille ja loi matalalla äänellä seuraavan yleiskatsauksen asemasta:
"Kerta kaikkiaan on minulla tällähaavaa kaksi vastustajaa taistelussani. Ensinnäkin yhteiskunta, jonka hallussa olen ja jolle voin nauraa. Toiseksi tuntematon henkilö, jonka hallussa en ole, mutta jolle ei tee mieleni vähääkään nauraa. Hän se ilmotti järjestysvallalle, että minä olin Sernine. Hän se arvasi, että minä olin Lenormand. Hän se lukitsi maanalaisen käytävän oven, ja hän se toimitti minut tyrmään."