"Mutta kuka oli tuo herrasmies? Millä valtuudella hän puhui?"
"Sitä en tiedä."
Gourel tunsi levottomuutta. Hänestä näytti kaikki hieman omituiselta.
"Onko teillä avainta?"
"Ei. Hra Kesselbach teetti erityiset avaimet."
"Menkäämme katsomaan."
Gourel soitti taas rajusti. Ei mitään kuulunut. Hän oli juuri lähtemäisillään, kun äkkiä kumartui ja painoi korvansa avaimenreikää vasten.
"Kuulkaa… Luulen kuulevani jotakin… aivan oikein… ihan varmasti… kuulen voikerrusta…"
Hän iski tuimasti nyrkillään ovea.
"Mutta, hyvä herra, teillä ei ole oikeutta…"