"Melkein."
"Ja miksi?"
Lupin oikaisihe juhlalliseen asentoon ja sanoi:
"Hra tutkintotuomari, minun elämäni kuuluu historiaan. Teidän tarvitsee vain selailla viimeisten viidentoista vuoden aikakirjoja, niin uteliaisuutenne tulee tyydytetyksi. Se entisyydestäni. Mitä muuhun tulee, niin se ei koske minua: se on teidän ja Palace-hotellin murhamiesten keskinen asia."
"Pahaksi onneksi tavattiin ja vangittiin teidät juuri noiden murhamiesten pesästä."
"Minä olin siellä luovuttaakseni heidät oikeuden käsiin, kuten olin pääministerin kanssa sopinut. Ellen olisi siellä ollut, olisi parooni Altenheim päässyt pakoon."
"Kenen sanotte tappaneen hänet?"
"Hänen rikostoverinsa."
"Miten pääsi se rikostoveri pois?"
"Laskuluukusta, jonka näette siinä huoneessa, missä murhenäytelmä tapahtui."