"Mutta neljäs, Hermann IV, se jonka asioihin me olemme osallisiksi joutuneet?"
"Hänestä puhumme piankin. Siirtykäämme nyt tuntemattomiin seikkoihin."
"Teille yksistään tiettyihin", sanoi Lupin. "Minulle yksistään ja joillekuille muille."
"Joillekuille muillekinko? Eikö salaisuutta ole säilytetty?"
"On, on, salaisuuden ovat visusti säilyttäneet ne, jotka sen tietävät. Ei huolta: heidän etunsa vaatii, sen vakuutan, heitä ehdottomasti olemaan sitä ilmaisematta."
"Kuinka te sitte sen tiedätte?"
"Viimeisen suurherttuan nimeä kantaneen Hermannin vanhan palvelijan ja yksityisen kirjurin kautta. Tämä palvelija, joka kuoli sylissäni Etelä-Afrikassa, uskoi minulle aluksi, että hänen herransa oli salaisissa naimisissa ja jätti jälkeensä pojan. Sitte hän kertoi minulle tuon suuren salaisuuden."
"Jonka te jälkeenpäin ilmaisitte Kesselbachille."
"Niin."
"Malttakaahan silmänräpäys… Odottakaa…"