"Ei, hän ei puhunut. Mutta eräänä verrattain selvänä hetkenä hän sai kootuksi kylliksi tarmoa piirtääkseen joitakuita merkkejä paperinpalaselle, jonka hänen vaimonsa hänelle antoi."
"Ja nuo merkit…"
"Ne olivat enimmäkseen mahdottomia lukea."
"Enimmäkseen? Mutta toiset?" kysyi Lupin kiihkeästi. "Toiset?"
"Siinä oli ensinnäkin kolme aivan selvää numeroa: 8, 1 ja 3…"
"Niin, 813, tiedän… ja sitte?"
"Sitte oli muutamia kirjaimia… useita kirjaimia, joista voidaan varmasti saada selville ainoastaan kolmikirjaiminen ryhmä, jota lähinnä seuraa kaksikirjaiminen ryhmä."
"APO ON, niinkö?"
"Oh, te siis tiedätte…"
Lukko oli myötäämässä; melkein kaikki ruuvit oli irrotettu. Äkkiä säikähtäen häirityksi tulemista kysyi Lupin: