"Minä en mitään apua halua", murisi saksalainen.
Hän kurkottausi taas katsomaan. Automobili oli ainoastaan parin, kolmen sadan metrin päässä.
Hän sanoi miehilleen Lupiniin viitaten:
"Sitokaa hänet. Jos hän vastustelee…"
Ja hän veti revolverinsa taskustaan.
"Miksi minä vastustelisin, oi hellä germaani?" naurahteli Lupin. "Mitä te tuosta automobilista välitätte? Minun apureitaniko? Sepä hullunkurinen aatos!"
Vastaamatta antoi saksalainen käskyjä ajajalle:
"Oikealle!… Hitaampi vauhti!… Antaa niiden mennä ohi… Jos nekin hiljentävät kulkuansa, niin me pysäytämme!"
Mutta hänen suureksi hämmästyksekseen näytti vieras automobili päin vastoin lisäävän vauhtiansa. Se sivuutti heidät kuin tuulispää, tomupilvessä. Takaosassa seisoi alas lasketun kuomun yli nojautuen mustapukuinen mies.
Hän nosti käsivartensa.