"Jättäkää meidät", hän sanoi upseerille.
Ja Lupinin eteen astuen:
"Paperit."
Sävy ei ollut entinen. Se oli nyt tyly ja käskevä sävy valtiaan, joka on kotonaan ja puhuttelee alhaista olentoa. Ja millaista olentoa! Veijaria, pahinta lajia seikkailijaa, jonka edessä hän oli ollut pakotettu itseänsä nöyryyttämään!
Lupin ei nolostunut. Hän vastasi ihan tyvenesti:
"Ne ovat Veldenzin linnassa."
"Me olemme linnan ulkorakennuksissa. Nuo tuolla ovat linnan rauniot."
"Paperit ovat raunioissa."
"Menkäämme ottamaan ne. Näyttäkää minulle tie."
Lupin ei hievahtanut.