"Isilda on saanut kaksi kultarahaa, kaksi ranskalaista kolikkoa!"
"Ja mitä hän täällä tekee? Mikä voi olla hänen tarkotuksenaan?"
"Minä en tiedä, Sire, mutta hän on pahahenki kerrassaan. Teidän Keisarillisen Majesteettinne tulee olla varuillanne; hän pystyy kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin."
"Ihan uskomatonta! Minulla on kaksisataa miestä näissä raunioissa.
Hän ei ole voinut päästä sisälle. Hänet olisi nähty."
"Eräs hänet epäilemättömästi näki."
"Kuka?"
"Isilda."
"Kuulusteltakoon häntä! Waldemar, viekää vankinne sinne, missä tyttö on."
Lupin saapui tytön asumiin huoneisiin, jotka olivat vanhojen ulkorakennusten päässä. Näitä rakennuksia käytettiin raunioita vartioitsevien kahdensadan soturin kasarmina; ja tämä vasen sivurakennus oli kokonaan varattu upseereille ja heidän vaimoillensa.
Isildaa ei siellä näkynyt. Kreivi lähetti kaksi miestänsä häntä hakemaan. He palasivat tyhjin toimin. Kukaan ei ollut nähnyt tyttöä.