Tässä komerossa oli pintakuvallinen hopeainen lipas.
Lupin otti sen molemmin käsin ja kantoi keisarin eteen:
"Suvaitsisiko Teidän Keisarillinen Majesteettinne avata sen itse.
Lippaassa ovat kirjeet, jotka olen sopimuksemme mukaan etsinyt."
Keisari kohotti kantta ja näytti kovin hämmästyneeltä.
Lipas oli tyhjä.
Lipas oli tyhjä!
Lupin pyyhki hikeä otsaltaan, sieppasi sitte lippaan, käänteli sitä, tarkasteli, ikäänkuin toivoen löytävänsä siitä salapohjan. Vihdoin hän paremmaksi varmuudeksi raivonsa puuskassa rusensi sen vastustamattomalla kouraisullaan.
Se huojensi häntä. Hän hengitti keveämmin.
Keisari sanoi:
"Kuka tämän on tehnyt?"