Omaa itseänsä vastaan hän suojelusta pyysi, petomaisia vaistojansa vastaan, hänessä asustavaa hirviötä vastaan, joka pakotti hänet tappamaan, aina tappamaan.
"Aina?" kertasi Lupin itsekseen.
Ja hän muisti tois-öisen seikkailunsa, jolloin onneton oli seissyt hänen ylitseen kumartuneena, tikari kohotettuna vihollista vastaan, joka oli tuottanut hänelle kiusaa kuukausimäärin, aina tiukasti vainuten hänen kintereillänsä. Murhaaja ei ollut silloin tappanut. Ja sehän olisi sentään ollut helppoa: vihollinen makasi turtuneena ja voimattomana. Yksi isku olisi lopettanut heltymättömän rynnistelyn. Ei, hän ei ollut tappanut, hänkin oli alistunut voimakkaammille tunteille kuin oma julmuutensa, salaperäisille säälin, myötätunnon, ihailun tunteille sitä miestä kohtaan, joka niin useasti oli hänet voittanut.
Päivänvalo tapasi Lupinin istumassa vainajan vierellä muistoihinsa vaipuneena…
Hän ummisti ruumiin silmät ja peitti poloiset vääntyneet kasvot.
Mutta hänen täytyi toimia. Hän alkoi kumartumalla kuolleen ylitse ja kopeloimalla mustaa pukua. Povitaskussa oli kaksi lompakkoa. Hän otti toisen niistä ja avasi sen. Ensimäisenä pisti hänen silmäänsä Steinwegin, saksalaisukon, allekirjoittama kirje. Siinä oli seuraavat rivit:
'Siltä varalta että kuolisin ennen kuin kykenen ilmaisemaan kamalan salaisuuden, tiedettäköön että Kesselbach-ystäväni murhaaja on hänen vaimonsa, jonka todellinen nimi on Dolores de Malreich; hän on Altenheimin ja Isildan sisar.
Nimikirjaimet L. ja M. ovat hänen. Kesselbach ei erityisessä elämässä koskaan nimittänyt vaimoansa Doloresiksi, joka on surun nimi, vaan Letitiaksi, joka merkitsee iloa. L M. — Letitia de Malreich — oli kaiverrettuna nimikirjaimiksi kaikkiin Kesselbachin hänelle antamiin lahjoihin, esim. siihen savukekoteloon, joka löydettiin Palace-hotellista. Se oli rouva Kesselbachin; hän oli matkoillaan oppinut tupakoimaan.
Kenties olisi minun heti pitänyt puhua. Minulla ei ollut siihen miehuutta, muistellessani vanhaa ystävääni Kesselbachia, jonka nimeä hän kantoi.
Ja minä pelkäsin… Päivänä, jona tapasin hänet Oikeuspalatsissa, luin tuomioni hänen silmistään.