"Oliko se todellakin don Luis, herra prefekti?"
"Hän itse. Hän on ryöminyt johonkin piilopaikkaan talossaan työhuoneensa yläpuolella ja tuntuu olevan ponnistuksista ja kärsimyksistä aivan loppunut. Menkää ja päästäkää hänet ulos, Mazeroux… jos ei tämä vain ole hänen keksintönsä uusi koukku. Teillä on kai vangitsemismääräys?"
Komisario Mazeroux meni herra Desmalionsin luo. Hän oli kalpea.
"Herra prefekti, sanoiko hän teille, että me lennämme ilmaan?"
"Sanoi. Hän luottaa merkintöön, jonka herra Weber löysi eräästä
Shakespearen osasta. Räjähdys tapahtuu tänä yönä."
"Kello kolme aamulla?"
"Niin, vähemmän kuin neljännestunnin kuluttua."
"Ja aiotteko te jäädä tänne, herra prefekti?"
"Kuinka muuten? Luuletteko te meidän tottelevan sen herran päähänpistoja?"
Mazeroux hätkähti, epäröi, mutta huolimatta kunnioituksestaan herra prefektiä kohtaan huudahti hän kykenemättä itseään hillitsemään: