"Pitäkää yleisö niin kaukana kuin voitte ja kiiruhtakaa. Me menemme jälleen taloon puolen tunnin kuluttua."
"Ja te, herra prefekti", kuiskasi Mazeroux. "Te ette kai jää tänne, toivon minä."
"En, sitä en tee", sanoi hän nauraen. "Jos kerran tottelen ystävämme
Perennan neuvoa, niin voin yhtä hyvin tehdä sen perusteellisesti."
"On vain kaksi minuuttia jäljellä."
"Ystävämme Perenna puhui kello kolmesta eikä kahdesta minuutista vailla kolme. Niin että…"
Hän meni bulevardin poikki mukanaan ensimmäinen sihteeri, salapoliisipäällikkö ja Mazeroux sekä kiipesi vastapäiselle vallille.
"Meidän pitäisi ehkä laskeutua maahan", esitti Mazeroux.
"Niin, laskeutukaamme maahan", sanoi prefekti yhä leikillisellä sävyllä. "Mutta sen sanon rehellisesti, jos ei mitään räjähdystä tapahdu, ammun kuulan otsaani. En voi elää kauemmin tehtyäni itseni naurettavaksi."
"Räjähdys tapahtuu, herra prefekti", selitti Mazeroux.
"Minkälainen luottamus teillä onkaan ystäväämme don Luisiin!"