Hän otti yhden koneosan ja huomasi sen alla toisen, joka oli yhdistetty ensimmäiseen kahdella toistensa kanssa kosketuksissa olevalla hammasrattaalla; jälkimäinen laite muistutti suuresti niitä itsetoimivia koneita, jotka päästivät painettuja kiertokirjeitä.
Aivan astian pohjalla, juuri siinä, missä se kosketti kattoon, oli puoliympyräinen syvennys, jossa riippui kirje valmiina lähetettäväksi.
"Viimeinen niistä viidestä kirjeestä", sanoi don Luis, "joka luultavasti jatkaa syytösten sarjaa. Pankaa merkille, herra prefekti, että alkuaan oli kruunussa neljäs lamppu keskellä. Se otettiin nähtävästi pois kun kruunu muutettiin kirjekoneistoksi."
Hän jatkoi yksityiskohtaista selontekoaan.
"Koko kirjevarasto sijoitettiin siis tähän pohjalle. Nerokas koneisto, jota kellolaite käytti, otti ne määrättyyn aikaan ja työnsi ulos lamppujen välitse ilmaan kristalliliuskojen peittäessä syvennyksen."
Ei kukaan don Luisin ympärilläolijoista sanonut mitään ja he näyttivät kaikki kenties hieman pettyneiltä. Juttu oli kylläkin sangen ovela, mutta he olivat odottaneet jotain enempää kuin tällaista vieteri- ja ratastemppua.
"Olkaa kärsivällisiä, hyvät herrat", sanoi don Luis. "Olen luvannut teille jotain kauheaa ja sitä te saatte."
"No niin", sanoi prefekti, "minä myönnän, että täältä kirjeet tulivat. Mutta monet asiat ovat vielä epäselviä ja sitäpaitsi on eräs erikoinen asianhaara jota näyttää olevan mahdoton selittää. Kuinka saattoivat rikolliset laittaa kattokruunun tuolla tavoin? Kuinka saattoivat he poliisin vartioimassa talossa huoneessa, jota pidettiin öin päivin silmällä, suorittaa sellaisen työn kenenkään heitä näkemättä tahi kuulematta?"
"Vastaus on sangen helppo, herra prefekti: työ suoritettiin ennenkuin poliisi vartioi taloa."
"Siis ennen murhan tapahtumista?"