"Ja mistä johtuu", lisäsi don Luis nauraen, "että minä löysin sieltä niiden viiden päivän aikamäärät, jolloin kirjeet saapuivat?"
"Te yhdytte siis minun käsitykseeni?" sanoi herra Desmalions. "Osa, jota neiti Levasseur on näytellyt, on lievimmin sanoen epäilyttävä."
"Uskon kaiken selviävän, herra prefekti, ja teidän tarvitsee vain kysyä rouva Fauvillelta sekä Gaston Sauveraudilta hajottaaksenne viimeisen epäilyksen ja puhdistaaksenne neiti Levasseurin kaikista epäluuloista."
"Ja sitten", jatkoi herra Desmalions, "on vielä asianhaara, joka näyttää minusta kummalliselta. Tunnustuksessaan ei Hippolyte Fauville maininnut sanallakaan Morningtonin perinnöstä. Minkä vuoksi? Eikö hän tiennyt siitä? Onko meidän otaksuttava, että tämä rikossarja on vain puhdas sattuma?"
"Yhdyn täydellisesti teihin, herra prefekti. Hippolyte Fauvillen
vaiteliaisuus testamentin suhteen kummastuttaa minua, myönnän sen.
Mutta pidän sitä suhteellisesti verrattain vähäpätöisenä seikkana.
Pääasia on Fauvillen syyllisyys ja hänen vaimonsa viattomuus."
Auto pysähtyi Sant-Lazaren ulkopuolelle, kurjan, kolkon vankilan, joka vielä odottaa maan tasalle hajottamistaan.
Prefekti hypähti ylös. Portti aukeni heti.
"Onko vankilanjohtaja täällä?" kysyi hän. "Lähettäkää heti häntä hakemaan, on kiire."
Tahtomatta odottaa kiisi hän heti pitkin sitä käytävää, joka vei sairasosastolle; tullessaan toiseen kerrokseen kohtasi hän johtajan.
"Rouva Fauville", sanoi hän kuluttamatta aikaa, "haluan tavata hänet".